Valtionkoulujen rahoituksen puute on aiheuttanut suuria paineita oppilaitoksille. Tes-lehden äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa kerrottiin, että jotkut opettajat ovat ottaneet käyttöön lukukausittaisia suoraveloituksia välttämättömien oppimateriaalien maksamiseksi, ja toiset taas maksavat jopa yli 1 000 puntaa käteisellä vuodessa koulunsa toiminnan ylläpitämiseksi. Tämä on jo sinänsä järkyttävä tosiasia, jota pahentaa entisestään opettajien palkkojen pysähtyminen viimeisten seitsemän vuoden aikana.
Tes-tutkimukseen, joka toteutettiin NEU-opettajajärjestön avustuksella, kerättiin palautetta yli 1 800 opettajalta. Raportin mukaan peräti 94 % opettajista maksaa itse koulutarvikkeista, kuten kirjoista ja toimistotarvikkeista. Tarkemmin tarkasteltuna luvut jakautuivat seuraavasti: 73 % osallistujista kertoi ostavansa toimistotarvikkeita, 58 % maksaa kirjoista ja 43 % taidemateriaaleista, kaikki säännöllisesti. Samaan aikaan kaksi kolmasosaa opettajista ilmoitti joutuvansa maksamaan tarvikkeista tai osallistumaan kustannuksiin, koska hallitukselta ei ole saatavilla riittävästi varoja.
Opettajien tulospaineet ovat ilmeiset, ja monet kokevat, että heidän on käytettävä omaa rahaansa tämän saavuttamiseksi, kuten eräs opettaja ilmaisee seuraavassa kommentissaan: ”Tarvitsen materiaaleja, jotta voin luoda oppitunteihini ’wow’-efektin… ja meihin kohdistuu valtava paine, ettemme kuluttaisi koulun budjettia.”
Kommentoidessaan kyselyn tuloksia Koulujen ja oppilaitosten johtajien liiton pääsihteeri Geoff Barton totesi: ”Tämä on karu todiste siitä, missä tilanteessa olemme koulujen rahoituksen suhteen… opettajat maksavat tämän omasta taskustaan – ja me kaikki tiedämme, millainen opettajien palkkataso on. Näin ei pitäisi olla.”
Tutkimus osoittaa myös, että opettajat käyttävät enemmän omia rahojaan oppimateriaaleihin ja välineisiin kuin aiempina vuosina, ja tapana maksaa välttämättömistä tarvikkeista on vakiintunut vakaasti osaksi työn ”pakollisia velvoitteita”. NEU:n apulaispääsihteeri Andrew Morris totesi: ”Jopa ensimmäistä vuottaan opettavat opettajat ovat tottumassa ajatukseen, että heidän on maksettava tarvittavista oppimateriaaleista. Sitä pidetään nykyään työn luonnollisena osana.”
Morris syytti hallitusta ja jatkoi: ”Se antaa hallitukselle verukkeen sille, ettei sen tarvitse lisätä rahoitusta siinä määrin kuin sen pitäisi. On suuri ero lauseiden ’Meillä ei ole rahaa, jotta voisitte ostaa tavaroita’ ja ’Meillä ei ole rahaa – antakaa meille rahaa’ välillä.”
Surullinen totuus on, että vanhempien on myös maksettava omasta taskustaan lastensa koulutuksen tukemiseksi: kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti, että koulut perivät vanhemmilta maksuja esimerkiksi urheilutapahtumiin ja koulukonsertteihin osallistumisesta. Kuten PTA UK:n kyselytutkimuksessa todettiin, joissakin tapauksissa vanhempien on jopa maksettava koulun perustarvikkeiden, kuten wc-paperin, hankkimisesta.
Vaikka opetusministeri Justine Greening onkin ilmoittanut uudesta kansallisesta rahoitusmallista, jonka avulla budjetteja on tarkoitus kasvattaa vähintään 1 prosentilla, karu totuus on, että tämä voi johtaa siihen, että monet valtion rahoittamat koulut menettävät niille elintärkeää rahoitusta budjettien tasapainottamisen seurauksena. Lisäksi ammattiliitot ovat korostaneet, että tämä korotus ei yksinkertaisesti riitä kattamaan valtion koulutuksen kasvavia kustannuksia eikä korvaamaan niitä vakavia leikkauksia, joita koulutusjärjestelmä on kokenut viime vuosina.
On ymmärrettävää, että hallintoelimiin kohdistuu nyt suurta painetta ratkaista tai ainakin lieventää ongelmia, jotka johtuvat valtion koulujen toiminnan riittämättömästä rahoituksesta. Kun ongelmia ilmenee yhä enemmän, on hallituksen tehtävä tarjota toimivia ratkaisuja kriisiin. Me Expense Reduction Analysts -yrityksen asiantuntijat uskomme, että kattava selvitys siitä, mihin ja miten valtion koulujen budjetit sijoitetaan, auttaa lieventämään osittain raskaasti kuormitettujen opettajien paineita. Meillä on vuosien kokemus organisaatioiden auttamisesta säästämään rahaa, ja toimistotarvikepalvelumme voisivat etsiä keinoja, joilla koulut voivat säästää rahaa, jotta opettajien ei tarvitse maksaa tarvikkeita omasta taskustaan!
Artikkeli: Nick Clement
